Fornjot, muinainen jättiläinen

Saagan kertomana Suomen vanhin kuningas oli Fornjot, jonka nimi merkitsi muinaisjättiä. Asiaan perehtymättä voisimme olettaa kyseessä olleen henkilön, joka oli fyysisesti poikkeuksellisen suurikokoinen. Aloitan purkamaan Fornjotin nimen merkitystä aloittaen sen etuliittestä. Sanat manassa ja menneissä ovat ulkoasunsa lisäksi merkitykseltään hyvin läheisiä toisilleen. Mana on jotain, joka meni. Manalan eräs merkitys on mennneisyys, muinaisuus. Se on yleensäkin kaiken menneen asuinpaikka, kuten esi-isien. Käännän tätä linjaillen nimen Fronjot muotoon Manalajätti ja tälle käännökselle esitän myöhemmin myös perusteet. Fornjotia ja Kalevaa ei pidä, eikä voikaan erotella toisistaan. Fornjot ja Kaleva ovat yksi ja sama laajalti eri nimillä tunnettu hahmo. Kalevan pojat olivat muinaisen jättiläisen poikia. Tarinoita muinaisista jättiläisistä esiintyy monien heimojen perimätiedoissa, mutta muinaisjätti käsite löytyy myös Raamatusta tai tarkemmin sanoen juutalaisesta perimätiedosta. Tätä kautta jättiläisten arvoitus on ehkä helpoin avata. Raamatun refalaiset tunnetaan juutalaisessa perimätiedossa muinaisina jätteinä tai muinaisina esi-isinä Tuonelassa. Näin juutalaisessa myytissä refalaisten esi-isät yhdistetään Raamatun kapinan tehneisiin langenneisiin enkeleihin "Jumalan poikiin", jotka saivat jälkeläisiä ihmisistä jättiläisten muodossa. Raamatussa jättiläiskokoisina kansoina mainitaan mm. edellä mainitut refalaiset, Arbasta periytyvät anakilaiset, joiden fyysistä kokoa tosin mm. Joosuan lähettämät vakoilijat liioittelivat vahvasti, sekä gatilaisesta Raafaasta periytyvät jättiläiset, joita David joukkoineen surmasi. Kaikkien näiden jättien esi-isä kirjoitetaan ilman vokaaleja RB, joka voidaan vokalistaa sekä ääntää mm. muodoissa Arba, Refa tai Rafa. Englannin kielinen kuningas Jaakon käännös kääntää gatilaisen Raafan suoraan gatilaiseksi jätiksi. Suomalainen Raamatun 1776 käännös kutsuu refalaisia Kalevan pojiksi, mutta niin tekee myös sitä seuraava käännöskin. Kalevan pojat jättiläisen poikina ovat olleet siis melko selvä käsite suomalaisille, koska se on Raamattuunkin painettu. Mikä yhdistää Kalevan poikia ja Raamatun refalaisia?

Jättiläisten esi-isän Arban kunniaksi nimetty kaupunki Kirjat Arba tarkoittaa neljättä kaupunkia hebrean kielessä. Koska refalaiset olivat juutalaisten myyttien mukaan jättiläisiä ja koska samaisten myyttien mukaan Nooan arkissa matkusti Nooan kolmen pojan lisäksi jäniksenä neljäs jättiläinen, me voimme arvata juutalaisten uskoneen hänestä periytyneen Nooan poikiin kuulumaton ”neljäs rotu”, refalaiset. Kaikkien Raamatun jättiläisten esi-isä oli Arba/Refa/Rafa ja päättelyä juutalaisten myyttien pohjalta jatkaen voisimme epäillä, että juutalaiset yhdistivät suurikasvuisten refalaisten heimojen esi-isän Arban nimeen jättiläiseen liittyvän luvun neljä juutalaiseen tapaan. Juutalaiset uskoivat taivaasta langenneiden enkeleiden opettaneen ihmisille salattua tietoa, joten voidaan samalla päätellä jättiläisten perineen isiltään myös tiedon salaisuudet. Tämän suuntaiselle ajatuksille löytyy pohjaa myös Raamatusta, jossa jättiläisiä oli ennen vedenpaisumusta, vaikkakin heistä kerrotaan ainoastaan: ”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat”. (1.Moos.6:1-2) ”Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.” (1.Moos.6:4)

En tunne alkutekstejä, mutta jälkimmäisen käännöksenn perusteella voisi epäillä, että tämä kohta käsitettäisiin väärin. Toisaalla Raamattu ilmaisee muiden jumalien palvomisen olevan huorintekoa, joten voisi kuvitella alkuteksteissä käytetyn sanamuotoa jossa ihmisten tyttäret tekivät huorin Jumalan poikien kanssa ja synnyttivät lapsia näille Jumalan pojille, jolla tarkoitetaan langenneiden enkelien palvomista ja lapsien kasvattamista seuraamaan näitä langenneita enkeleitä. Vaikka noituuden rituaaleihin kuuluukin olla sukupuoliyhteydessä henkien kanssa, mutta tuskinpa tästä noituudesta olisi syntynyt fyysisesti jättiläisiä. Tämä vaikuttaa olevan uskonnollinen kuvaus enkeleitä palvomaan kääntyneistä ihmisistä, joilla oli paljon salaista tietoutta. Jumalan poikien eli luultavasti juuri langenneiden enkelien yhtyminen ihmisten tyttäriin merkitsisi siis hengellistä eikä fyysistä tapahtumaa. Edellinen Raamatun paikka kyllä ilmoittaa Jumalan poikien ottaneen vaimoikseen ihmisten tyttäriä, joten tätä kohtaa on vaikeampi käsittää näin. Uskon kuitenkin kyseessä olleen väärän tulkinnan. Kaarlo Syvännön kokoamissa Raamatun käännösvirheissä käsitellään jättiläisiä lisää. Kun edetään kronologisesti Raamattua, Refalaiset olivat kuitenkin vasta vedenpaisumuksen jälkeen olleita jättiläisiä, joten juutalaiset tarinat jättiläisiä koskien voitaisiin käsittää juutalaisten keksimäksi selitykseksi heitä fyysisesti suurempi kokoisten heimojen alkuperälle. Heistähän keskimittaa lyhyemmät olivat miltei puoli metriä lyhyempiä kuin keskimittaa pidempi nykyajan pohjois-eurooppalainen tai skandinaavi, jota kokoluokkaa suurimmat olivat myös silloin. Tämä kokoero oli heidän silmin katsottuna vaikuttava, jota vilkas mielikuvitus helposti liioitteli. Toinen vaihtoehto on jättiläinen uskonnollisessa mielessä. Kokonaiskuvan kannalta tämä on uskottavin selitys, etenkin kun kuva tarkentuu. Nämä kaksi eivät tosin sulje pois toisiaan.

Tämä sama kertomus neljännestä pojasta löytyy suomalaisestakin lähteestä, nimittäin Messenius väittää suomalaisten olevan Nooan neljännen pojan Thuiskonin jälkeläisiä. Tämän väitteen alkulähteet löytyvät osittain Tacituksenkin teksteistä, joissa kerrotaan germaanien juhlitusta maan jumalasta Tuistosta/Tuiscosta, mutta Messenius lisää sen verran Tacituksen kertomukseen juutalaista traditiota, että tämä Thuiskon on lisäksi Nooan neljäs poika ja näin ollen Messenius kertoo rivien välissä melko huomaamattomasti suomalaisten olevan tämän jättiläisen jälkeläisiä. Toisaalta voisi laajemmasta perspektiivistä päätellä hänen uskoneen Thuisconia palvovien germaanikansojen suomalaiset mukaan lukien olevan noita entisajan jättiläisten jälkeläisiä. Tuisco oli maanjumala, jonka poika oli Mannus ja näin germaanienkin mytologia tunsi Kuun syntyneen maasta. Eurooppa puolestaan on saanut nimensä kuujumalan mukaan. Maan sisällä asui Kaleva, ´väkevä´ ja kaksitoista Kuun kiertoa taas kuvasivat kahtatoista jättiläistä. Juutalaisten jättiläiset olisivatkin alkuisin maasta eli Arba olisi alunperin merkinnyt maan sisässä asuvaa tulista voimaa, jolla tarkoitettiin langenneiden enkelien päämiestä tuonelassa, Lusiferia. Muinaisjuuttia.

Jättiläisten päämies oli samalla langenneiden enkelien päämies, joka houkutteli ihmiset syntiinlankeemukseen salatun tietonsa avulla ja matkusti myöhemmin Nooan arkissa neljäntenä poikana. Kreikkalaisten Prometheus varastaa tätä tietoa symboloivan jumalallisen tulen. Annettuaan ihmisille tämän tulen, syntiinlankeemuksen seuraukset leviävät maailmaan Pandoran lippaasta. Kyseessä on hyvin peittelemätön toisinto syntiinlankeemuksesta. Toisaalta Raamatusta voidaan todeta tämän syntiinlankeemukseen houkutelleen Lusiferin olleen myös helvetin valtias. Refalaisten sanottiinkin juutalaisten traditiossa olleen esi-isiä tuonelassa eli juuri paikassa, missä jättiläisten päämieskin hallitsi. Lusifer on Raamatussa aamuruskon poika, mutta aivan samaan tapaan myös Jeesus sanoo itsensä olevan se kointähti. Symboliikka on tältä osin siis yhteinen sekä Jeesukselle, että Lusiferilla. Yhteneväisyydet eivät kuitenkaan pääty tähän. Jeesus on myös Juudan leijona, mutta myöskin Lusiferia sanotaan kiljuvaksi jalopeuraksi. Kumpikin on siis myös leijona.

Leijona ja kotka symboloivat siis messiasta, mutta eivät kerro onko kyseessä oikea vai väärä messias. Symboliikka on yhteinen, mutta näkökanta on hyvin erilainen. Samalla tapaa Lemminkäinen asettui suomalaisessa mytologiassa tähän samaiseen messiaan kaapuun. Hän oli heimonsa kantaisä, valontuoja ja ensimmäinen, joka saavutti kuoleman kautta kuolemattomuuden. Hän oli manalan liekkimerenkin hallitsija. Tämä tulinen voima oli Lemminkäisen toiset kasvot, sillä Lemminkäisen toinen puoli oli karsastava kasvoinen manalan demoni. Lemminkäisessä nähtiin tulinen malalan demoni, jota kuvattiin leijonalla ja toisaalta uuden elämän nuori verso, jota kuvattiin kotkalla. Nämä kaksi symbolia yhdistyvät yhdeksi hahmoksi myös muinaisissa taideteoksissa, sfinkseissä, joissa leijonalla oli kotkan siivet. Kyseessä on myös Lemminkäisen kaksien kasvojen symboli. Toisaalta tulisena raivoavan tuhoavan tulen ja toisaalta siitä nousevan lempeän uuden elämän. Tätä tulen symboliikkaa löytyikin paljon suomalaisesta kulttuurista ja RB-kantasanasta vokaalistuu suomen kieleen monta tuleen ja raivoon liittyvää sanaa. Esimerkiksi raevoominen merkitsi savon murteessa raivoamista ja raivaamista, eikä näille kahdelle ollutkaan omaa sanaansa. Raivo rovio ryövää ja raivaa, sillä kaskien rovio kuvasi leijonan lailla raivoavaa roihuavaa tulta, raivokasta jättiläistä, joka ryöväsi vanhan elämän. Arba, Refa ja Rafa ovat tämä sama sana, sillä se merkitsi juuri tätä raivoavaa tulista jättiläistä.

Muinaiset kuninkaat ottivat nimen palvomansa jumaluuden mukaan. He esittivät myös väitteen polveutuvansa suoraan tästä jumalasta oikeuttaakseen valtansa kansaan. Monesti esitetään väitteitä, joissa esimerkiksi jonkun Kalevalan hahmon väitetään saaneen nimensä muinaiselta kuninkaalta. Tälläinen ei ole käytännössä mahdollista nimeämistavan vuoksi, sillä kuninkaiden nimellä oli jo nimeä annettaessa suuri painarvo sen ajan maailmankatsomuksessa. Tällä tapaaahan nimet annetaan edelleenkin. Esimerkiksi kommunistinen uskonto uskoi tieteeseen, ihmisen omien aivojen jumalalliseen voimaan muinaisten jumalien sijalla. Se luotti subjektiiviseen järkeilyyn ja raakaan silmin nähtävän maailman voimaan. Kuitenkin kun Iosif Drukasvili otti itselleen nimen Stalin ´teräksinen', hän noudattikin tuota ikivanhaa tapaa, jossa nimenannolla haettiin uskonnollista statusta. Stalin ei siis antanut teräkselle lujuuden merkitystä, vaan Stalin sai sen teräkseltä, joka oli ollut olemassa jo paljon ennen Stalinia. Vanha nimenantotapa selittää ensinnäkin sen miksi myöhemmin uskottiin muinaisen esi-isän periytyneen suoraan jumalasta ja eri heimoilla olleen eri kantaisiä, karhuja, leijonia jne.. Tämä selittää myös sen, miksi esi-isällä uskottiin olleen joitain ominaisuuksia, mitä hänellä ei todellisuudessa ollutkaan. Lisäksi tämä selittää sen miksi jälkipolville säilyneessä mytologiassa esiintyy vanhoja kuninkaita vastaavia nimiä. Samalla tavoin Arba nimettiin hänen palvomansa jumaluuden mukaan, joka oli manalan jättiläinen. Nyt myöhemmät kirjoituksia tutkineet eivät tunteneetkaan enää vanhan maailman tapakäytäntöä ja tulkitsivat asian ymmärrettävistä syistä väärin. He uskoivat Arban itsensä olleen jättiläinen, ´neljäs´, vaikka Arban nimi vain kertoo hänen palvoneensa tulista jättiläistä, Lusiferia eli Lemminkäistä vastaavaa jumaluutta. Arban jälkeläiset olivat Lusiferin seuraajia ja jälkeläisiä ainoastaan uskonnollisessa mielessä, vaikka väittivätkin itse suoraan polveutuneensa jumalastaan Lusiferista. Näin syntyi uskomus langenneiden enkelien päämiehestä syntyneistä jättiläisistä, jota ei osattukaan nykyajassa enää tulkita oikein.

Refalaiset/Rebalaiset löytyvät myös suomalaisten historiasta vanhoina Tallinan asukkaina. Tallinnan vanhoja nimityksiä olivat mm. Refala, Rebala, Repola. Näin Tallinnan muinaisia asukkaita on suomen kielessä nimitetty refalaisiksi aivan samalla nimellä kuten Raamatun refalaisiakin. Toiselta nimeltään Refala olikin Kaleweny tai Kolyvan, joten Kalevan pojat eivät ole kaukaa haettu myöskään tätä kautta. Tallinnan nimiyhteyden kautta suomalaiset muinaisina jättiläisinä saavat yhä vain vahvistavia vastauksia. Nämä liittyvät uskonnollisen symboliikan sitein Refaan ja hänen jälkeläisiinsä Kanaanin maassa. Muinaisen Viron Rebalan/Refalan uskotaan saaneen Lennart Meren mukaan nimensä keltaisesta väristä. Ketun, ohran tai munankeltuaisen sijalla epäilen kuitenkin kyseessä olleen "se iso keltainen". Koska toisaalta kyse on väkevästä jättiläisestä, kyseessä on leijona, kuurilaistenkin palvoma voimahahmo. Muinoin monet eläimet olivat tabuja, etenkin nyt kun kyseessä on pyhä eläin, joten leijonaa olisi voitu kutsua nimellä ”keltainen”. Joka tapauksessa nimessä kyse on tulesta sen jossain muodossa. Jälleen kerran RB/RV-kantasanasta muodostuu tuleen liittyvä merkitys, ´keltainen´. Jälleen kerran nimien etymologia johdattaa jäljille, jossa suomalaisuuteen liittyvä nimi liittyy tuleen. Kaskien, polttohautausten ja Juhannuksen tuleen.

Kuitenkin suomalaisistakin löytyy nimen ja mytologian lisäksi myöskin geneettinen yhtymäkohta refalaisten suureen kokoon. Vienan Karjalasta on löytynyt hautoja, joissa on maannut pitkiä miehiä, jopa kaksimetrisiä miehiä. Näiden hautojen ikää en tiedä, kun en ole valitettavasti sen paremmin siihen perehtynyt, mutta ne joka tapauksessa todistavat suurikasvuisten heimojen läsnäolosta alueella. He eivät ole olleet ainakaan saamelaisia. Savolaiset ja karjalaiset ovat ovat usein pitkiä ja solakoita, eivätkä siis hämäläisen tapaan vantteria tai saamelaiseen tapaan lyhytjalkaisia. Savossa ja Karjalassa on tosin saamelaisia ja hämäläisiäkin seassa, joten en tarkoita savolaisuudella ja karjalaisuudella asuinpaikkaa vaan etnisyyttä. Itse olen karjalaista alkuperää ja sukuni kummallakin puolella nuorten miesten keskipituus on noin 190 cm. ja löytyypä aivan lähisukulaisesta yli kaksimetrinenkin mies. Vaikka keskimäärinkin savolaiset ja karjalaiset ovat pidempiä kuin saamelaiset, näyttää tämä huomattavan suuri pituus koskevan vain jotain osaa savolaisista ja karjalaisista.

Savolaisten juuret ovat Mikkelissä, jonne heitä on alkanut valua ilmeisesti jo 600-luvulla. Tuukkalan kaivauksista onkin löytynyt vainajia, jotka voidaan jakaa selvästi kahteen kastiin, pitkiin ja lyhyisiin. Samalla tavoin kuin Vienan Karjalasta, myös Mikkelistä on löytynyt näitä erittäin pitkiä vainajia. Pisin mies oli lähellä kahta metriä ja nainen 180 cm. Lyhyet ovat selvästi oma heimonsa lyhimpien aikuisten ollessa vain reilut puolitoista metrisiä. Monet tutkijat uskovat Mikkelinkin vanhimpien heimojen olleen hämäläisiä, mutta varsin lyhyistä vartaloista päätellen he näyttäisivätkin olevan saamelaisia. Mielestäni he ovat hämäläisiksi liian lyhyitä. Mikkelin seudullakin tunnettu vanttera, lyhyt, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen suomalainen vaikuttaisi perineen suurelta osin saamelaisen ja hämäläisen geenejä. Tuukkalan kalmisto on 1100-1200-luvuilla muuttaneiden karjalaisten kalmisto ja esineistöstä päätellen he olivat varsin vauraita. Samalla tavoin myös Visulahden kalmisto on karjalaista perua.

Myös Kainuusta on tullut poikkeuksellisen suuria jättiläisiä, mm. 1909 syntynyt Väinö Myllyrinne, joka oli myös maailman pisin mies jonkin aikaa. Hänen äitinsä oli Paltamosta. Samaisella Paltamolla syntyi 1700-luvulla Daniel Cajanus ollen myöskin maailman pisin mies. Hän elättikin itsensä käyttäen pituuttaan mainosvalttinaan Eurooppaa kierrellen ja esitellen itseään maksusta Euroopan kuningashoveissa, näytöksissä ja muissa tehtävissä missä pituudesta oli hyötyä. Kolmas suomalainen jättiläinen Lauri Moilanen oli myöskin Kainuusta. Kainuu taas on geneettisesti miltei kokonaan savolaista heimoa. Monelta kantilta siis voidaan osoittaa ainakin joidenkin savolaisten sukulinjojen omaavan geenit erityisen suureen pituuteen. Tämä pituus saattaa periytyä äidin puolelta, sillä H-äitilinja on yhteinen germaanien kanssa. Harmikseni en nyt muista kuka historoitsija tai tutkimusmatkaaja kertoi ettei suomalaiset ole enää sellaisia jättiläisiä kuin olivat muinaisina aikoina. En ole varma edes siitä mainittiinko suomalaiset miten suorasti, vaiko voitiinko niin vain olettaa jollain perusteella. Suomalaiset eivät ole keskipituudeltaan maailman pisin kansa, eikä suomalaisten genetiikka ei ole kovin läheinen eurooppalaiselle, joista lähimpänä olivat erään tutkimuksen mukaan hollantilaiset. Hollantilaiset islantilaisten ohella ovat taas maailman pisin kansa vajaan 185 sm:n keskipituisilla nuorilla miehillään. Savolaisten pituuden uskon johtuvan yhteydestä germaanisiin heimoihin, koska N-isälinjassa pituus ei ole itsestäänselvyys. Tästä samaisesta syystä savolaiset äitilinjat ovat usein H-äitilinjaa.

Suurin hahmo Raamatussa on Goljat, joka oli reilu puoli vaaksaa pidempi, kuin suurin todistettavasti mitattu nykyajan ihminen. Goljatin pituus on siis melko realistinen. Goljat ohjasi minun ajatukseni väistämättä goottien nimen etymologiaan, joka oli leijona, katti. Goottien nimi löytyy hyvin monessa paikkaa muinaisessa historiassa Sumerista Skandinaviaan. Sumerissa vaaleahiuksisina ja -ihoisina he olivat myös eurooppalaisia heimoja, joten voidaan olettaa Skandinavian goottien nimen olevan suoraa perintöä tuhansien vuosien takaa. Jättiä merkitsevä got voidaan ääntää ja useammin äännetäänkin ”jot”. Gat ääntyy siis ”jat”, kuten on kaynyt suomalaisessa jatulien nimessäkin. G on varsin yleisesti esim. arabian kielessä on J. Esimerkiksi vanha foinikialainen Gubala onkin arabialaisittain Jebail. Täällä Skandinaviassa goottien mukaan nimetty Göteborg on "Jööttebori", samoin kuin germaaneille vanhasta kierrosta ja kaarrosta kuvaavasta gar-sanasta kääntyy jar, josta myöhemmin year, ´vuosi´. G:n kääntyminen J:ksi on varsin yleinen ilmiö. Gat oli indoeurooppalaisiksi uskottujen filistealaisten pääkaupunki ja samalla Goljatin kotikaupunki. Olisiko se saanut nimensä goottien tunteman leijona-jumalan mukaan? Gazza oli vanhemmalta nimeltään Minoah, jonka voi varsin hyvin olettaa olleen kuun jumalan mukaan nimetty. Uskoisin että kumpikin filistealaisten kaupunki Gazza ja Gat merkitsi leijonaa, kissaa eli kattia. Uskon myös, että Filisteaa asuttivat pohjois-eurooppalaisten heimojen esi-isät. Gal on voinut korruptoitua muotoon gol ja gat muotoon jat, joten Galgat merkitsisi suurta jättiläistä.

Kreetit, filistealaiset, sisälsivät joukoissaan jättiläisiä. Mutta hyvin samaan tapaan täällä Pohjolassa oli asianlaita jos saagoja ja historian tutkijoita on uskominen. Täällä oli sekä kuurilaisia että gootteja. Saagassa Fornjotin poika oli Kari ja hänestä uskottiin karjalaisten periytyneen. Kari on selvä kuurilaisen/karialaisen hieman muuntautunut nimiasu. En usko saagoissa olevan kyse jälkeläisistä suoraan periytyvässä polvessa. Jälleen kerran kyseessä on uskonnollinen termi eikä etninen. Fornjotia ei ihmisenä ole koskaan ollut olemassa, kuten ei ollut Kariakaan. Kari on nimen Caria toisinto ja tämän uskonnollisen nimen mukaanhan karjalaiset ovat todellisuudessakin saaneet nimensä. Fornjotin poika Kari merkitsee jättiläisen jälkeläistä eli kuurilaista. Juutit, jätit ja gootit ovat Kalevan nimen toisintoja. Fornjot... Muinaisjätti siis. Ensimmäiset kuninkaat Suomen maaperällä. ...nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita...