lauantai 23. helmikuuta 2013

Mytologioiden symboliikka

Tämä on jatkoa Sanojen Syntysanat -artikkelin symboliikkaa käsittelevään osioon. Muinaisien uskontojen jumalissa on aina nähtävissä sama keskeinen tekijä. Kaikki jumalat sisältävät tämän tekijän, mutta esittävät sen eri hahmoissa ja eri nimillä. Kyseessä on elämän luonteeseen sisältyvä ominaisuus ja vanhimmat uskonnot kunnioittivatkin hedelmällisyyttä ja uuden syntymää. Jos tarkastellaan luonnon kiertokulkua, huomataan hyvin pian löytyvän tämän elementin. Tarkasteltiinpa päivän, kuukauden tai vuoden kiertoa, kaikissa tapauksissa symboliikka on sama. Yöstä nousee aamu, pimeästä kuusta uusikuu ja talvesta syntyy kevät. Muodostuu siis jatkumaton kehä, joka jatkaa loputtomiin. Samalla tavoin isälle syntyy poika ja isä itse kuolee, mutta poika ottaa jälkeläisenä isänsä hahmon. Ihmiset siis kuolevat, mutta itse elämä oli kuolematon. Se siirtyi vanhan kuoleman kautta uuteen elämään. Näin muodostuu pyörä, jossa loppu on uusi alku.

Ympyrä on ikuisuuden symboli myös loogisella tasolla, sillä sen kehää seuraamalla matka jatkuu ikuisesti. Mytologiassa se on hedelmällisyyden symboli ja se on kohdun symboli. Se kuvaa naiseutta. Tässä pyörässä on sen kehänsä lisäksi toinenkin olennainen ja kehästä erottamaton tekijä. Sillä on akseli, minkä ympäri tämä kehä pyörii. Näin siis muodostuvat symbolit akseli ja pyörä. Kyseessä ovat maskuliiniset ja feminiininiset symbolit, kuten valtikka ja sormuskin. Nämä ovat varmastikin ihmismielen kaksi perustavinta laatua olevaa symbolia, joiden mukaan se jaottelea asioita maskuliinisiksi ja feminiinisiksi. Tästä alitajunnan rakenteesta johtuen näistä symboleista muodostui myös uskonnollisen symboliikan kaksi vanhinta elementtiä. Jos valta pitäisi määritellä yhdellä lauseella, sanoisin että valta on kyky yhdensuuntaistaa voimia palvelemaan samaa tarkoitusta. Valtikka on vallan symboli. Sen muotoinen on sana valta symbolina myös ihmisen syvimmässä alitajunnassa. Se kuvaa yhdensuuntaistettuja voimaviivoja. Ympyrä kuvaa voimia, jotka ympäröivät kaikkea. Ikuisuutta. Sekin on tavallaan valtaa, mutta hieman eri tavalla. Valtaa säilyttää, mutta ei tehdä mitään toimenpidettä, kuten valtikan vallalla. Valtikan valta on dynaamista valtaa, mutta ympyrän valta on staattista valtaa. Voimat, jotka ovat yhdensuuntaisia murtavat kehän, jonka voimat ovat ympäröiviä. Muurinmurtaja murtaa muurin. Mies ottaa naisen.

Sigmund Freud esitti syvimmän motiivin kaikelle käyttäytymiselle olevan seksuaalisuuden. Tavallaan hän osui aika lähelle. Hän huomioi terävästi, että ihmisen ymmärtäminen perustuu symboliikkaan, mutta hän ei huomannut että seksuaalisuuskin vain symboloi jotain. Objektit, joita hän huomasi ihmismielen työstävän liittyivät aivan muuhun asiaan, valtaan. Seksuaalisuus miehen ja naisen välillä on vallan symboli. Toinen vie, toinen antautuu vietäväksi. Tämä merkillinen mielen symbolien ja ihmisruumiin yhdenmukaisuus hämäsi Freudia. Hän ei osannut erottaa niitä toisistaan, koska ne esiintyivät samaan aikaan toisiinsa naamioituneina. Hän ei sattunut huomaamaan että ihmiskehot ovat muodoltaan yhtenäisiä niiden symbolisen merkityksensä kanssa. Ihmismieli kääntää sanat, esineet ja tapahtumat symboleiksi ja päinvastoin. Ihmismieli ymmärrä sanoja tai kirjaimia sillä tavoin kuin voisi luulla.

Seksuaalisuuden perusolemukseen kuuluu, että suhteessa jossa kumpikaan ei vie, eikä antaudu, seksuaalinen jännite kuolee pian pois. Kyse on vallan jännitteestä tässä tilanteessa, tosin aivoissa kiertelevät mielihyvää aiheuttavat aineet voivat antaa sille harhaanjohtavan säväyksen. On sama kummalta puolelta valtaa tarkastellaan, viejän vaiko vietävän, vallan olemassaolon omassa elämässään kumpikin haluaa tuntea. Se on kuin kasvonaamio, olitpa naamion kummalla puolella tahansa siitä voi tunnistaa kasvonpiirteet. Näin ovat siis muodostuneet kaksi perustavaa laatua olevaa symbolia ihmismielen alitajuntaan ja tämä mekanismi on yhteinen koko maailman kansoille ja aikakausille. Tämä symboliikan mukaan rakentuivat myös uskonnot. Tätä symboliikkaa he etsivät myös luomakunnasta.

Tarkastellessaan tähtitaivasta he huomasivatkin myös sen rakentuvan samalla kaavalla. Keskellä oli akseli, jonka ympäri koko taivaan kirjokansi pyöri. Tämä akseli porautui äitmaan kohtuun, josta uusi elämä syntyi. Tätä maailmanpuuta palvoivat muinoin koko sivistynyt maailma, jolle se oli hedelmällisyyden suuri symboli sisältäem kaiken minkä he näkivät, koko maailmankaikkeuden. Sana ja siemen symboloivat samaa asiaa. Siemen kuvaa syntysanoja ja tästä syystä Sampo oli Pohjolan vuoren syvyyksissä. Se oli siemen äitimaan kohdussa, tuon maailmanpylvään juuressa. Kaikissa maailman vanhoissa uskonnoissa oli uskomus, että maailma oli luotu sanan voimalla. Raamatun mukaan aikojen alussa Sanalla luotiin maailma. Tämä maailma on toisaalta luotu myös Sanan mukaiseksi kuvaukseksi Luojastaan. Käyttäen Sanaa työkaluna, niin sen voimaa kuin kaavaakin. Niinpä sammas, jonka varassa maailma pyörii, onkin Sanan symboli. Niin kuin Sanan varassa on kaikki näkyvä ja näkymätön, niin myös maailmanpylväänkin varassa on kaikki näkyvä. Sana ja sen luoma maailma ovat toistensa peilikuvia.

Monessa mytologiassa kirjoitustaidon ja kirjaimien oppimisella olikin suuri myyttinen merkitys. Tämä taito ymmärrettiin niin suureksi salaisuudeksi, että sen saamisesta käsiinsä mytologinen esi-isä oli valmis kestämään kohtuuttomia kärsimyksiä. Kuitenkaan kirjoitustaitoa ei voi millään tavalla sanoa suureksi salaisuudeksi, sillä sen pystyi oppimaan miltei kuka tahansa ja kaikki tiesivät kirjoituksen olemassaolon. Paljon suurempi salaisuus olikin löytää Syntysanojen kuolemattomuuden tieto. Tiedettiin joskus olleen Sanan kätkemä salainen tieto, mutta se oli kadonnut. Tätä Sampoa etsivät kuka mistäkin. Myös juutalainen Kabala pyrkii löytämään jonkin suuren salaisuuden pyhistä kirjoituksista. ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta.” (Joh.5:39)

Tätä tutkimusta tehdessäni huomasinkin Ilta-Sanomissa artikkelin, jossa tutkija Reino Riikonen uskoo selvittäneensä Sammon olleen kirjan. "Taiatko takoa sammon, Kirjokannen kalkutella, Joutsenen kynän nenästä, Maholehmän maitosesta, Yhen ohrasen jyvästä, Yhen uuhen untuvasta". Joutsenen sulasta tehdään kynä. Uuhi eli lammas keritään ja lampaan nahasta valmistetaan pergamenttia. Maholehmästä ei saa muuta maitoa kuin ternimaitoa. Kun ternimaitoa sekoitetaan jauhettuihin ohranjyviin, saadaan mustetta, johon voidaan sekoittaa eri värejä". Miten selvää ja yksinkertaista. Eihän Sampo voi edes mitään muuta olla kuin kirja. Kirjokansi voidaan käsittää kirjaksi ja taivaankanneksi. Kumpaakin niistä voidaan sanoa myös kirjokanneksi visuaalisinkin perustein. Se on sekä sana, että sanan luoma maailma. Sammas, maailmanpylväs, jonka varassa taivaankansi pyörii, tunnetaan suomalaisessa mytologiassa ja tätä sammasta olikin aiheellisesti epäilty Sammoksi. Muinaiset suomalaiset etsivät tietä tulkitsemaan luomakuntaa ja pääsemään sen salaisuudesta selville salaisena toiveenaan saada haltuunsa tämä voima, Syntysanat. Kalevalassa tämä tieto oli piilotettu Manalan vuoren sisään, jonnekin Tuonelan virran, menneen maailman syövereihin. Sammon salaisuudessa kyse on siis todellakin uuden syntymän salaisuudesta, Elämänkielestä.

Ei kommentteja: