Lemminkäiset, Tampereen vanhat valtiaat

Lempeyteen kytkeytyvä jumaluus suomalaisessa mytologiassa oli Lemmitty, Lemminkäinen, joka oli toisaalta tulinen soturi. Suomensukuiset nimesivät sotapäälliköitään Lemminkäisen mukaan. Virolaisten kansallissankari sotapäällikkö Lembitu, ´Lemmitty´, johti Viron useita maakuntia taistelussa itsenäisyydestä saksalaisia vastaan 1210-luvulla, sekä toisalta puolelta hyökkääviä venäläisiä vastaan. Tässä oli Daavid ja Goljat asetelma, jossa teräksen kova armeija kuudellatuhannella miehellä piti puoliaan kahta mahtavaa valtakuntaa vastaan kahden tulen välissä. Myös kuurilaisten, latvialaisten yhden neljästä heimosta oli päällikkönä Lamenkinus, ´Leminkäine´ ollen sekin nimenä samasta lähteestä kuin Lembitu. Tässä on kaksi harvinaisesti nykypäivään saakka säilynyttä ja samalla tavoin muodostunutta suomalaissukuisten heimojen päällikönimeä. Uskon tämän olleen Itämeren suomalaisten yleinen nimenantotapa ja olleen käytössä jo ennen ristiretkiä ja liittyneen karjalaiseen/kuurilaiseen kulttuuriin myös Satakunnassa. Kun myöhemmin viimeisetkin suomalaiset heimot olivat murskattu, saattoi katolinen kirkko Carta Marinassa voitonriemuisena julistaa: ”Hirveä peto lieassa on heikko kuin rotta.”

Minun suvullani on geneettinen lähisyys myös Määttästen sukuun, joka nimenä vaikuttaa olevan samaa juurta kuin Miettinen, Miettunen, Mäntsä ja Mänttä. Ne ovat ensinnäkin niminä samankaltaisia ja nimien etymologiat voidaan johtaa samasta asiasta. Kustaa Vilkunan mukaan Miettiset, Miettuset ja Määttäset tulevat lempeää tarkoittavasta nimestä Klemetti. Lempeä liittyy tässä kohdin hedelmällisyyteen uskonnollisessa merkityksessä, eikä luonteeseen. Lemmityn nimeä vastaava latinalainen nimimuoto Clemens viittaa olleen myös muodon Klements, josta voitaisiin johtaa Mäntsä. Klement muodossa nimi kyllä onkin, josta voidaan johtaa Mänttä. Näin nimet Mäntsä ja Mänttä näyttävätkin juontuvan samasta nimestä kuin Määttäkin. Germaaninen Klemet on suomalaisittain Lemmetty. Lämmetä ja lemmetä sekä lämpö ja lempi ovat merkinneet samaa hetkeä, jossa idän tulen leimahtaminen ja päivän lämpeneminen vastaa symbolisesti lemmen lämmintä leimahtamista ja lemmityksi tulemista. Lemmus eli leimaus on Lemminkäisen nimen merkitys, josta voidaan johtaa myös leimuta ja loimuta, kuvaten huikentelevaa Lemminkäistä. Nimi Määttä muodostuu lemmetä/lämmetä sanan loppuosasta, joka voidaan esittää myös muodossa Mettä. Mesi on suomalaisessakin mytologiassa hedelmöittymisen symboli ja juuri Lemminkäisen äiti haetutti mehiläisellä mettä taivaasta herättääkseen poikansa eloon. Karjalaiset kutsuivat karhua mesikämmeneksi, koska se oli heidän kantaisänsä ja siemenenantajansa. Karhun puu oli mänty, joten Mänttä, Mänty ja Mettä ovat samaa sanuetta ja esim. Mentuinen onkin Mäntynen. Männyn mesi on pihka ja sehän onkin juuri tervaa, suojaavaa, haavoja parantavaa ja desinfioivaa metsän mettä ja näin vainajalle pyhitetyt ristipetäjät ja karhulle tehdyt kallohongat symboloivat uutta elämää.

Näihin Lembitun kanssa samasta lähteestä nimettyihin Määttä, Mäntsä ja Mänttä nimiin minulla on useita eri tasoisia osumia ja lisäksi nämä ovat niitä harvoja tiedettyjä esi-isiä, jotka ovat kauempaa kuin 1600-luvulta, joita ei juuri muita ole kuin nämä. Lemminkäisen mukaan on nimetty myös Tuomas Heikinpoika Lempola s. 1630 Nurmosta ollen sekin melko läheinen osuma minulle 12 markkerin vertailussa. Äitini puolelta olen Räsäsen sukua ja tämä suku on Kauko Pirisen mukaan alkuisin Antti Ihalempisestä 1500-luvulta, joten sukujen nimet näyttävät kummaltakin puolelta olevan siis annettu samoista lähtökohdista riittävän pitkälle historiaan mentäessä. Oulun jokivarren Pyyköt (Peko/Pekko?) ovat Paavo Ihalempisen suvusta ja Muolaan haaran Pyykkojen esi-isä on Klemetti Ilmottu, jonka etu- ja sukunimi siis tulevat Lemmetystä. Kumpinkin haara on ollut Lemminkäisen klaania alunperin kuten Räsäset, Määtät ja Mäntsätkin. Tämä on vanha suomalainen nimi ollen käytössä jo siihen aikaan kun karjalaiset olivat vielä Satakunnassa.

Tammus (Dumuzi) oli Lemminkäisen (Lemmuzi) seemiläinen vastine ja nämä kaksoset ovat Lemmetty ja Tammettu, lemmen lehti, tammen terho. Tammi kaadettin Kalevalassa, joka oli tässä kohden tulinen tammi. Tämän tammen kaatoi vaskinen mies, joka oli aluksi pieni, mutta yhtäkkiä kasvoi huikeisiin mittoihin. Kuten kullan kohdalla mytologioissa, myös vaskella metallin ominaisuuksista merkitystä oli ainoastaan värillä, joka merkitsi tulta. Näin pieni tuli kasvaessaan suureksi kaatoi tämän tulisen tammen ja tämä kaadettu tammi on toisaalla suomalaisessakin mytologiassa tuonelan virran yli johtava silta, jota linnunradan savu kuvastaa. Tämä silta täyttää tuonelan lautturin tehtävän, sillä sen avulla tuo kuoleman virta ylitetään. Kun virta tammetaan kaatamalla tammi virran poikki kuoleman valta voitetaan ja uusi elämä koittaa. Päivä pääsee taas paistamaan ja lempi leiskumaan. Lempeyteen liittyy germaaninen sana tamber, joka tarkoittaa lauhkeaa eli lempeää ja tästä on arveltu Tampereen nimen tulevan. Tavallaan tämäkin on oikein. Tampereen on arveltu tulevan germaanisesta patoamista kuvaavasta sanasta damber. Tavallaan tämäkin on oikein. Tampereen on arveltu tulevan tammesta. Tavallaan tämäkin on oikein. Tampereen on arveltu tulevan tammeamisesta. Tavallaan tämäkin on oikein. Mutta vasta nämä kaikki selitykset yhdessä on se todella oikea selitys. Lempäälä ja Tampere ovatkin uskonnollisia synonyymejä ja saavat kumpikin merkityksensä Lemminkäisen hahmosta, sillä lempiminen on uuden elämän hedelmöittämisen symboli, jota tammeaminen kuvaa.

Suomalaiset olivat luonnonuskoisia, jotka uskoivat kaikella luonnossa olevalla olevan takanaan jokin jumalallinen voima. Näin kaikelle, mitä he näkivät, he pyrkivät löytämään heidän maailmankuvaansa sopivan merkityksen. Kun virta padotaan, sen voima voitetaan, eli virta kesytetään ja siitä tulee lauhkea eli lempeä. Samalla tavoin hirmuinen kuoleman voima padottiin mytologiassa tammeamalla kuoleman virta eli se kesytettiin ja siitä tuli lauhkea. Tässä on germaanisen kesyä ja lauhkeaa tarkoittavan sanan tamber etymologia. Samalla se selittää miksi damber on toisaalta germaanikielissä patoamista. Lauhkeus ja lempeys merkitsee taas hedelmällisyyttä, lempeä, jota hiljainen virran osa suvanto symboloi.

Tässä oli useita käytännön esimerkkejä siitä, miten Sanojen Syntysanat -artikkelissa käsitellyt säännöt toimivat. Vokaalistukset muuttuvat, kuten huomaatte ja toisaalta mytologia luo etymologian. Suomalaiset sanat ovat pieniä ikkunoita menneeseen maailmaan.