Assur, Zeus, Odin ja Lemminkäinen

Muinaisesta Assyriasta Pohjolaan tunnettiin uskomus maailmaa kannattelevasta maailman pylväästä eli elämän puusta latvansa kokkolintuineen. Assyriassa Lemminkäistä vastaava jumalien isä tunnettiin nimillä Anshur ja Assur, joista jälkimmäisen nimimuodon mukaan Assyria sai nimensä. Näiden jumalien symboliikkaa löytyy kuvattuna elämän puuna ja kokkolintuna sen latvassa assyrialaisten vanhojen kiviveistosten pääaiheina. Lemminkäinen oli Assyriassa härällä ratsastava Anshur, ´taivaan akseli´. Tämä jumaluus oli Assyrian pääjumaluus, antaen myös Assyrian taiteeseen näkyvimmän osan symboliikkaa. Assur-jumalan eräs merkitys oli suuri vuori, mutta myös Pohjolassa maailman pylväs saattoi olla eri muodoissaan käsitetty Pohjolan vuoreksi tai joksikin puuksi myytistä riippuen. Suomalaisissa versioissa se tunnetaan tässä puun merkityksessään mm. tammena ja koivuna, joista edellinen on mitä ilmeisimmin lainaa kelteiltä, mutta tunnettiin myös kreikkalaisilla Egeanmerellä ja jälkimmäinen näyttää olleen meidän omamme. Tampereen nimi oli alkuisin myyttisestä tammesta. Germaanisilla tammea merkitsevillä sanoilla ja suomalaisilla aikaan liittyvillä sanoilla on taipumus muokkautua samanlaisiin muotoihin: aik-aika, aiks-yksi, ek-eka, eik-ikä/iku. Tammen symbolinen merkitys antaa kokonaiskuvan tarjoavan selityksen samankaltaisille sanoille: eka/ikä/iku/aika/yksi ja Tampere/tamber/damber/tammer/dam/tammi sekä sen lisäksi tarjoaa selityksen miten nämä kaksi ulkoasultaan erilaista sanuetta liittyvät merkityksiltään toisiinsa.

Tammen ikään ja aikaan liittyville merkityksille on perusteet, sillä tammi kasvaa ikivanhaksi, jopa yli tuhat vuotiaaksi. Sama ikitammi tunnettiin sukupolvesta toiseen. Luonnonuskoiset sovelsivat tämän tosiasian tarustonsa symboliikkaan. Kyse ei siis ole pelkästä mytologiasta vailla todellisuutta, vaan todellisesta luonnossa esiintyvästä ilmiöstä, josta tuli symboliikkansa muotoinen osa mytologiaa. Tammesta tuli symboli kuvaamaan ikää, aikaa ja ikiaikaa. Tammi on ikään kuin puista vanhin ja iäkkäin ja tässä merkityksessä se tunnetaan edelleenkin. Ainakin minulla on ollut tälläinen mielikuva tammen ikivanhuudesta jo lapsuudesta asti. Tämä vanhimpana olemisen merkitys johtaa väistämättä loogiseen päätelmään tammen olleen myös ensimmäinen. Esikoinen on samalla vanhin, mutta myös ensimmäinen sisaruksista. Ei voi olla vanhin, jos ei ole ensimmäinen.

Tätä tammi todellakin oli myös mytologiasssa, suomalaisessakin puhuttumattakaan druidien uskomuksista. "Kalevalassa iso tammi kasvaa maailmaan jo alkuaikana, kun maailmaa vielä muokataan ja luodaan." (Wikipedia) Tammi symboloi ikivanhan esi-isän, heimon kantaisän eli ensimmäisen puuta. Yggdrasil (Yg´drasil) oli maailmanpuu, joka oli Odinin (Ygg) puu. Odin oli taas kantaisä eli Ukko ylijumala (vrt. ygg - ukko). Kelteillä tammi olikin puiden kuningas, joten se sopi heimon kantaisän puuksi. Odinin toinen nimimuoto oli Wodan ja nimen etymologian uskotaan johtuvan sanaan *wod-eno-/*wod-ono- ´raivoaa´, ´hullu´ ja ´innostunut´. Sanan uskotaan olevan juurta *wet ´puhaltaa´, innostaa´ ja ´herättää hengellisesti´ (vrt. *wed, ´elävä´, ´eloisa´ > water ´vesi´, joka käsitettiin uuden elämän antajaksi kuten tulikin). Odinin nimi on samalla myöskin yhteydessä sanaan wood, ´puu´ (vrt. wooden, ´puinen´). Nimi onkin vanhimmassa merkityksessään ollut Luoja. Odinissa kyse oli raivoisassa tulessa palavan maailmanpuun uuden elämän synnyttävästä jumalasta. Ensimmäisenä olemisen lisäksi tammi kuvasti ikuista elämää, joten sanueen iki ja iku olivat myös tammen symbolisen hahmon määreitä. Samaa symboliikkaa noudattaen myös Raamatun Jumala on ikiaikainen, ikuinen, iankaikkinen. Jokainen kristitty tajuaa mistä puhutaan, kun puhutaan Ikiaikaisesta. Samalla Ikiaikainen on myös kaikkein ensimmäinen, kaikkien ihmisten kantaisä, Luoja. Tämä on selkeä ja kaikkein keskeisin symbolinen hahmo, joka esiintyy myös kaikissa vanhoissa luonnonuskonnoissa. Kyseessä on tavallaan ensimmäinen persoona sen äärimmäisessä merkityksessään (vrt. ego). Tälläinen valtava ja järisyttävä merkitys ei voi olla jättämättä jälkiä kieleen, vaikka katolilaiset ristiretkien jälkeen pyyhkivätkin jumalat pois sielunmaisemien katukuvasta. Eka, ikä, aika, iki ja iku ovat sanoina eronneet tästä yhtä ja samaa tarkoittavasta symbolisesta hahmosta.

Yggdrasilin nimen kerrotaan merkitsevän Odinin ratsua. Ygg, ´Odin´, drasil, ´ratsu´. Tammi on siis merkinnyt Lemminkäisen ja Odinin tulista ratsua. Druidit polttivatkin tammen oksia juuri keskikesällä, sen ollessa pyhää tulta. Sama tapa tunnettiin myös Roomassa ja tammi oli Odinia vastaavan Zeuksen puu kreikkalaisilla. Zeuksen symboleihin kuuluivat salamat ja myös tammi tunnettiin ukkosen jumala Thorin puuna. Kuten Nyrkköjen sukunimen etymologiassa kävi ilmi, ukkosen jumala oli Ukko ylijumalan vasama. Tämä vasama sytytti tammen tuleen ja näin tämä maailman puu paloi tulessa myös kelttien mytologioissa. Vasama kuvasi uutta jumaluutta, jumalan poikaa eli se on toisinto kokkolinnusta ja kotka oli myös Zeuksen lintu. Tämä kotka kantoi jaloissaan salamoiden nuolia. Sama kokkolintu löytyy uuden elämän versoineen ja nuolineen myös dollarin setelistä. Suomalaisten kokkolinnusta mainitsee Lönnrotiä lainaten myös Matti Klinge: "Ennen muinoin näet kannettiin kokkoon vanhoja jousia ja nuolia, ja vielä nytkin joskus, kun sattuu olemaan rikkinäisiä pyssynvarsia, nekin tuodaan sinne. Nämä annettiin silloin ""kokolle" (kotkalle), joka tulisiivin leijaili korkeutta kohti vieden saamansa esineet kiitollisesti takaisin taivaallisille suojelijoille. Suomalaiset luulevat kokon lentävän kaikista linnuista korkeimmalla taivasta kohti." Näin kokkolintu vei ukkosen jumalan nuolet takaisin taivaalle. Nämä nuolet kuvaavat valoa ja samalla ne merkitsevät ensimmäisiä auringonsäteitä. "Lensi lintunen Lapista, kokkolintu koillisesta." Samalla tavoin kuin aamunkoitto koillisesta toi lämmön, Lemminkäinen toi lemmen. Lemminkäinen oli Amor siipineen ja nuolineen.

Mutta yhteydet kaukaisiin heimoihin ja kaukaiseen historiaan eivät pääty tähän, sillä Anshurin ja Kisharin, joka oli maaemo, poika oli Enlil, ´myrskyn jumala´. Näin tämä myytti on tunnettu tuhansia vuosia sitten Assyriassa, mutta se on säilynyt suomalaisessa kansanperinteessä tähän päivään saakka. Odin nousi liukkaasti laukkaavalla tulisella ratsullaan Pohjantähdeksi taivaalle keskisalon huippuun, mutta suomalaisissakin juhannuskokoissakin oli tätä tammea kuvaava keskisalko. Zeuksen nimi merkitsi taivasta, ja Diwo oli Zeuksen eräs vanhimpia nimimuotoja ja yläisimpiin daewosiin katsoo savolainen tänä päivänäkin Pohjantähteä tuijottaessaan. Koska meripihkatietä Itämereltä Egeanmerelle olivat todistetusti auki jo mykeneläisestä kulttuurista alkaen, ei olekaan ihme miksi myös Assurin hahmo levisi Pohjolaan saakka. Foinikialaisethan olivat Egeanmeren merkittävimpiä seilaajia ja kulttuurien välittäjiä ja sen ajan korkeakulttuuri oli lähtöisin lähi-idästä.

Melko yleisesti on uskottu, että ratsu oli tabusana, koska laivaa ei voitu kutsua omalla nimellään. Näin ratsu olisikin todellisuudessa merkinnyt laivaa, jolla manalan virta ylitetään. Näin vainaja laivapolttohautauksessa nousi taivaalle laivassaan kohti uutta elämää. Vene jätettiin vainajan haudalle kumolleen karjalaisessa kulttuurissa 1800-luvulle asti, vaikka kristillinen hautaus olikin tullut muotiin. Tästä tulee tapa polttaa juhannuskokoissa vene myös suomalaisessa kulttuurissa, eikä sitä muulloin saanutkaan polttaa. Juhannus oli uudelleen syntymisen juhla. Veneeseen onkin jäänyt kokkolinnun nimi muodossa kokka, mutta myös hansalaivaa kutsuttiin nimellä kogg. Veneen kokkahan kuvaa päätä ja veneen kýlkilaudat kokkolinnun siipiä. Näin myös Kalevalassa Louhi otti veneen kylkilaudat siivikseen. Näyttääkin todellakin siltä, että laiva ja ratsu ovat samaistettu toistansa kanssa lisäksi samaan hahmoon kuin kokkolintukin. Laivathan tehtiin tammesta, joten tammilaiva ja tammiratsu ovat samaa symboliikkaa, mutta tammen latvaan kuului kokkolintu.

Lemminkäinen, Assur, Zeus, Odin ja Lemminkäinen olivat "ihmisten ja jumalten isinä" sama jumala, Ja kuinka ollakaan Lykaian susi-Zeuksen uhripaikka oli tuhkakasa samalla tapaa kuin Lado ja Fenrir elivät tuhkassa. Egeanmeren kulttuuri tunnettiin varsin hyvin täälläkin. Adam Bremeniläinen kertoo Uppsolan temppelissä kannetun Thorilla yhdeksän vuoden välein yhdeksän uhria kutakin eläintä, mutta Lykaian rituaaleissa Zeuksen sudelle yhdeksän vuoden välein uhrattiin ihmisuhreja. Latit tulivat Lyydiasta, kuten heidän nimensäkin. Lati, Leto, Latona ja Lado ovat niminä samaa kantaa Lyydian kanssa. Joutsen (Cygnus) on kuolemanvirran lintuna, mutta samalla kevään tuojana eräs kokkolinnun variaatio ja Zeus muuttuikin joutseneksi vietelläkseen Ledan. Latit olivat Rooman eräs perustajaheimoista ja Remuksen ja Romuluksen kerrotaan olleen Rooman perustajat, jotka susi oli pelastanut. Remuksen ja Romuluksen, kuten Roomankin nimet merkitsevät romantiikkaa, eroottista romantiikkaa. Rooman suden kerrottiin imettäneen Rooman perustajia Remusta ja Romulusta luolassa nimeltä Lubercal. Tämän luolan uskotaan nyttemmin löytyneen ja tähystyksissä sisällä onkin näkynyt valkea valon kotka katon kupolin korkeimmassa keskipisteessä. Näin myös Rooman perustajat tunsivat Pohjolan taivaan huipulla olevan kokkolinnun salaisuuden. Tästä syystä Leto tuli Hyperboreasta naarassuden valehahmossa ja tämä luola todistaa braktaatin suomalaiset sanat todeksi: "Lado laukassa. Kukussa alku." Zeus, härkä, susi ja kotka. Odin, ratsu, susi ja korpit. Lemminkäinen, tuli, tuhka ja kokkolintu. "Kasvoi tammi tanhualla, puu pitkä pihan perällä, tammessa tasaiset oksat, joka oksalla omena, omenalla kultapyörä, kultapyörällä käkönen." Kulta kuvasi auringon tulista voimaa, pyörä ikuista elämänkiertoa ja käki uutta elämää. Assur Amorin nuolineen, tulinen aurinkopyörä ja kokkolinnun siivet. Assyriasta Pohjolaan tulessa tuhkaksi palavan elämän puun uskottiin tieksi ikuiseen elämään ikiaikojen esi-isän luo.